Hollyn kaappi
Hoitajan nimi: Holly
Hoitajan luonne: Holly on ystävällinen, mutta ujo ja sen verran omissa maailmoissaan elelevä tyttö, että hänestä saa yleensä tuppisuisen kuvan. Holly on suhteellisen rauhallinen hihhuli, jos tätä ilmaisua saa käyttää, ja pitää kaikesta luovasta. Hän on myös älykäs, eli tietää kovasti turhantarkkaa nippelitietoa.
Liittyi: 11.7.2011
Viimeksi hoitanut: 17.7.2011
Hoitotarinoita yhteensä: 2
Lompakossa: 12 n€
Verot: Heinäkuu // Maksettu
Yp:n mielipide hoitajasta: Hyvä tarina, jatka samaan malliin!
Onko sinulle postia?: Ei
Neo(t):
Nimi: Yuki
Sukupuoli: Tyttö
Neorotu: Ixi
Hoitanut: 2/2
    
Luonne: Yuki on positiivinen ja reipas neo, joka ei malttaisi pysyä hetkeäkään paikoillaan. Yuki on ystävällinen, ja viihtyy paremmin porukassa kuin yksin. Yuki pitää ystävistään ja esimerkiksi kaupungilla käymisestä, läksyjen ja kotitöiden tapaiset tylsät asiat inhottavat neitiä kovin. Yuki tykkää uusien asioiden kokeilemisesta, ainakin niin kauan kuin nämä uudet asiat ovat hauskoja. Pelkkää hyvää ei Yukistakaan voi sanoa, se on välillä melko itsepäinen.
Ajattelee: "Holly on kiltti! Ihana huone."
Harrastukset: ---
Työ: ----
Palkka: ---
Tavarat:
Ruoat:
Huone:
| Nimi: Holly |
17.07.2011 15:23 |
Jatkuu, tarina kaksi, osa kolme~
Hoitolalle ei ollut pyörällä pitkä matka. Holly lukitsi pyöränsä sateensuojaan ja kantoi Yukin sisälle. Alakerran aulassa apulaissihteeriksikin kutsuttu Rose tasapainoili montaa keittokulhoa ja kuppia kantaen kohti portaita perässään muutama avulias neo.
- Ai hei Holly, kaupungissako kävit? Tässä olisi illallista.
Rose tarjosi. Holly kiitti ja otti yhden kulhoista. Se oli ääriään myöten täynnä lämmintä ja mausteilta tuoksuvaa, sakeaa tomaattikeittoa. Kulho toisessa kädessä ja Yuki toisessa hän tallusteli huone numero seitsemään.
- Kotona ollaan. Viimein.
Holly huokaisi. Hän asetti Yukin sängylle kieriskelemään sydämensä kyllyydestä päiväpeiton päälle ja alkoi itse lusikoida keittoa. Hollyn lusikka kieputti punaiseen soseeseen hitaasti laajenevan spiraalin, ja Holly mietti. Kohta, ehkä jo seuraavana aamuna tuon neomunan tilalla olisi pikkuinen taaperoneo, Yukiksi ristitty otus. Holly piirteli lusikalla laajoja kaaria keiton kuplivaan pintaan. Miten sellaisen neon kanssa sitten pärjäisi? Osaisiko se puhua? Entä jos se vihaisi minua? Mitä sille voi edes sanoa, heipä hei, minä olen Holly, hoitajasi, sinutellaankos? Yukin suunnalta alkoi kuulua piipitystä.
- Ohjelmatoimisto valmiina, mie huuhtasen nämä astiat ja luetaan vaikka sitten sitä kirjaa.
Yuki äännähti tyytyväisesti. Holly kippasi keitonjämät lavuaariin ja laski hiukan vettä kulhoon liottamaan likaa pois. Sitten hän kaivoi Ptepi´s Pop-up Adventure-kirjasen laukustaan ja kömpi Yukin viereen päiväpeitolle.
- Noniin, istuvatko kaikki mukavasti?
- Iiiip.
- Hienoa. Nyt elokuvateatterin valot himmenevät, ovi kolahtaa kiinni, ensimmäiset apua-pelkään-pimeää-kiljahdukset kaikuvat salin takaosast—
- IIP. IIPIIP.
- Joojoojoo, luetaan, luetaan. Olipa kerran pieni, iloinen Ptepi-niminen otus…
Loppu~ |
Vastaus:
Olipas ihana loppu! :p
Sinun kirjoitustyylisi on niin ihana. ♥ Ja tässäkään tekstissä ei tainnut olla ollenkaan kirjoitusvirheitä! :) Ensiksi pienenpieni korjaus: Rose on nykyään sihteeri eikä apulaissihteeri. :D En kyllä tiedä muutettiinko asia sen jälkeen, kun kirjoitit tämän tarinan. Sanoinpahan vain. ;)
Hyvä tarina!
Saat tästä kolmiosaisesta jatkotarinasta 12 n€.
:-Dara |
|
| Nimi: Holly |
14.07.2011 10:28 |
Jatkuu, tarina kaksi ja osa kaksi~
Kun Holly oli kuunnellut puolen tunnin selostuksen taaperoille tärkeistä vitamiineista ja ravintoaineista sekä tämän päivän tarjouksista plus osta kaksi maksa kolme -kampanjasta, hän sai sanottua myyjän jatkuvan puheen väliin
- Kiitos, mutta meille taitaa riittää tämä maitopullo nyt tällä kertaa..?
Tämä kommentti ei tietenkään saanut myyjää hidastamaan puhetulvaansa. Ei vaikka Holly esitti saman ehdotuksen nyt jo kolmannen kerran.
- Niin mutta ette te nyt voi jättää tätä tilaisuutta käyttämättä, neljä pakettia ekstravahvaa, extrastark, aurinkovoidetta…
Holly alistui kohtaloonsa kuuntelemaan loputonta litaniaa, mutta hänen onnekseen kauppaan astui seuraava asiakas. Tiu’un kilahdus jossain oven yläpuolella herätti myyjän asiakaspalvelutranssista, ja hän ohjasikin Hollyn pikapikaa kassalle.
- Kuusi neueoroa, tässä kuittinne, olkaa hyvä.
Maailman virallisesti nopeimman rahastuksen jälkeen Holly ja Yuki suorastaan työnnettiin ulos ovesta ja toivotettiin tietenkin tervetulleiksi takaisin ihan koska vain. Sitten myyjä kohdisti tarmonsa ja huomionsa uuteen asiakasparkaan, ja Holly pakeni käytävää pitkin ikkunaostostelemaan.
- Katsos, Yuki, tässä on sitten vaatekauppa, lelukauppa ja jonkinsortin ravintola. Tullaan käymään täällä myöhemmin
Holly lupaili käsivarrellaan keikkuvalle neomunalle. Kun ostoskeskuksen joka kolkka oli kierretty, Holly ja Yuki jatkoivat tutkimusmatkaansa pääkadun puolelle.
- Minnes mennään ensin?
Holly kysyi. Neomunan vastaus oli melko vaikeasti tulkittava. Vikinää, tuhahdus ja melkein kuin munan kuoren vaimentamaa kikatusta.
- Ahaa, vai että näin. Mennään ensiksi vaikka kirjastoon, jooko?
Holly ehdotti. He jättivät polkupyörän ostoskeskuksen luokse välttyäkseen turhilta henkilövahingoilta pääkadulla. Kirjastolle oli helppo löytää. Sekin oli suuri ja vaalea rakennus, ja ovista astuessaan saapui tyypilliseen kirjastomaisemaan: kilometritolkulla hyllyjä, muutama mukava lukunurkka, taustalla kuuluva hiljainen puhe ja supina.
- Mie tykkään tästä paikasta
Holly kuiskasi Yukille tervehdittyään kirjastonhoitajaa. Sitten hän suuntasi lastenkirjoja pursuilevalle osastolle. Se olikin helppo paikantaa värikkäiden säkkituolien ja käsintehtyjen ”lkminen knnatta!”- julisteiden perusteella. Holly juoksutti sormiaan kirjojen sileitä selkiä myöten.
- Otetaan vaikka joku satukirja, minkäs sie Yuki tahtoisit?
Holly esitteli muutamia kirjoja, prinsessasatuja, merirosvojen hurjia seikkailuja, tarinoita maatilan elämästä…
- Iiip!
Yuki ilmoitti tahtovansa juuri tämän kirjan, Ptepi´s Pop-up Book- nimisen opuksen.
- Okei, otetaan tämä sitten.
Holly vei lainattavan kirjansa tiskille, osti tarvittavan kirjastokortin ja sai siihen leiman.
- Kiitos, tulkaa pian uudestaan
Kirjastonhoitajaneo hyvästeli. Tässä vaiheessa elämää kello alkoi olla jo paljon, ja Holly suunnitteli jo kotiin päin lähtemistä.
- Ai niin, pitää käydä vielä pankissa!
Yuki protestoi vikisemällä, sekin tahtoi jo kotiin.
- Ei siellä mene kuin ihan pikku hetki vain. Käydään maksamassa verot ja jotain.
Holly sanoi. Pikkuisen neomunan olisi melkein voinut kuvitella mököttävän, jos neomuna voisi edes mököttää. Holly ja Yuki käväisivät pankissa maksamassa verot ja kuuntelemassa pienimuotoisen kertomuksen säästämisen eduista. Sitten he kipittivät takaisin ostoskeskukselle hakemaan Hollyn pyörän. Ilma ei ollu enää ihan yhtä lämmin, joten Holly kieputti Yukin varovasti pesän muodostavan pusakan hihojen suojiin. Voiko neomuna saada flunssan? Kurkkukipua? Näitä kysymyksiä pohtien Holly suuntasi pyörän kohti Neohoitola Lacertaa, jota kodiksikin kutsutaan.
Jatkuu, vielä lyhyt lopetusosa tulossa |D |
Vastaus:
Minä sitten pidän kirjoitustyylistäsi :D Jatkahan samaan malliin, odottelen jatkoa ^^ |
|
| Nimi: Holly |
12.07.2011 13:13 |
Tarina numero kaksi alkaa~
Holly käänsi kylkeä, juuri unen ja valveen rajamailla. Nukuttaisi vielä ihan hirveästi, mutta ärsyttävä, itsepintainen piipitys tunkeutui Hollyn korviin, eikä edes pään tyynyihin hautaaminen auttanut. Tätä kutsutaan strutsitekniikaksi, by the way. Sitten mekaaniseen ääneen sekoittui myös toinen, hätääntynyt pieni piipittävä ääni. Holly avasi silmänsä, ja näki Yukin pyörivän vierellään tyynyllä hädissään.
- AAÄÄEH? Ai niin joo, Yukihan se siinä, odota iiihan pikku hetki niin saadaan inha hälytys pois päältä..!
Holly hätääntyi ensin, mutta onnistui sitten palauttamaan mieleensä muistikuvat aiheista missä minä olen, kuka minä olen ja mitä ihmettä minä täällä teen. Holly kierähti alas sängystä, veti matkalaukkunsa sängyn alta ja alkoi etsiä maailmankaikkeuden pientä piipittävää osaa, joka tulisi hiljentää välittömästi. Kun laukun sisältö oli levitelty taiteellisesti kasvavaksi ympyräksi, jonka keskustassa istui Holly matkalaukkuineen, herätyskello suvaitsi näyttäytyä. Holly sammutti hälytyksen ja hetken mietittyään koko rakkineen.
- Ei mitään hätää, Yukiliini, herätyskellosta on nyt henki pois.
Holly mutisi ja kömpi takaisin sänkyyn rauhoittelemaan vikisevää neomunaa. Hetken silittelyn ja ei-mitään-hätää-kaikki-on-hyvin-älä-itke-jooko-mantran hokemisen jälkeen Yuki rauhoittui ja lakkasi tärisemästä.
- Taahtoo~ Takaisiin~ Nukkumaan~
Holly nurisi laskiessaan Yukin takaisin sängylle ja alkaessaan etsiä tämän päivän vaatekertaa. Hän nappasi lattialta valkoisen, kirsikkakuvioidun hellemekon ja sulloi loput vaateet käyttäjäystävällisesti takaisin sängyn alle. Sitten vain hopeanhohtoiset harmaat (väri purkista, eikös vain ole parempi kuin oma tavallinen harmaa?) hiukset korkealle ponnarille ja punottu laukku käsivarrelle keikkumaan ja oltiin valmiita lähtöön. Holly nosti Yukin syliinsä ja sujautti sandaalit jalkoihinsa.
- Nyt lähdetään shoppamaan
Hän julisti.
Matkalla alakertaan Holly tapasi muita hoitajia, ja käytiin voi-kun-sinulla-on-suloinen-neomuna-mitäs-rotua-se-on ja ompas-sinunkin-neosi-viisaan-oloinen-onko-sillä-nimeä-keskusteluja. Tällä kertaa aulan suuren tiskin takana istuikin Rose, ja Holly tervehti tätä ohimennen. Ulkona aurinko paistoi taas täydeltä terältä ja seinä tuntui koskettaessa lämpimältä. Holly mietti, jaksaisiko hän kantaa Yukia koko matkan vai pitäisikö keksiä jotain muuta. Hetken pohdittuaan Holly päätti lähteä matkaan pyörällä. Hän pehmusti ohjaustangon edessä sijaitsevan korin pusakallaan, ja muotoili siihen pyöreän pesän Yukia varten. Yuki pyörähti tyytyväisenä muutaman kierroksen ympäri, ja Holly polkaisi pyörän vauhtiin. Näin aamusta pääkadulla ei ollut paljoakaan ruuhkaa. Tuuli humisi sekä hoitajan että neon mahdollisissa korvissa.
Ensimmäinen pysäkki oli ostoskeskus, suuri lasilla katettu rakennus pääkadun toisessa päässä. Holly lukitsi pyöränsä ja nosti Yukin koristaan.
- Tässä lienee ostoskeskus
Holly käänsi Yukinkin katsomaan massiivista rakennusta.
- Kolme kerrosta kauppoja, joissa voi kuluttaa kaikki rahansa alta aikayksikön, joka tällä kertaa on minuutti.
Ihan ensimmäisenä ostoskeskuksessa heitä odotti suuri aula, jonka keskellä kimalteli suihkulähde. Suihkulähdettä koristivat patsaat, jotka esittivät mitäpä muuta kuin neoja. Korkealle syöksyvät vesipisarat loivat kaikissa sateenkaaren väreissä kimaltelevien timanttien heijastuksia. Holly kipitti Yuki kainalossaan koristuksen ohi kohti Vauvantarvikekauppaa. Sen ikkunat olivat täynnä pikkuriikkisiä ruokapurkkeja, suuria leikkikehiä ja kaikenlaisia tuttipulloja erilaisilla koristeilla. Holly työnsi kaupan oven auki ja tiuku helähti jossain hänen päänsä yläpuolella. Kilinkilin, asiakkaitaa~
- Voinko auttaa jotenkin?
Hollyn viereen hetkessä ilmaantunut, leveästi hymyilevä rusettipäinen neo kysyi hymyillen.
- Itse asiassa voit. Pitäisi löytää jotain ruokaa ihan pikku taaperolle
Holly totesi kiitollisena. Neotäti opasti hänet korkean hyllyn luokse ja alkoi luennoida ruokien terveellisistä ominaisuuksista.
- Ihan pikku taaperothan pärjäävät maidolla, sen jälkeen kannattaa kuitenkin syöttää ihan ”oikeaakin” ruokaa. Meillä on laaja valikoima esimerkiksi GaGa Grub- ateriasoseita ja erilaisia pullojakin toki löytyy…
Jatkuu~ |
Vastaus:
Haha, hauska tarina :'D Jotenkin tykkään tuosta kirjoitustyylistäsi ja kirjoitusvirheettömästä tekstistäsi. Rahat saat sitten kun jatkoa tulee =3 Jatkahan vain samaan malliin~
- Rose |
|
| Nimi: Holly |
12.07.2011 09:05 |
Jatkuu, osa kaksi~
Holly avasi huoneen numero seitsemän oven. Huone näytti juuri samalta kuin kuvassa, hiukan valoisammalta ehkäpä. Sängyn päälle oli levitetty värikkäistä kangaspaloista kasattu tilkkutäkki, kalusteet suurimmaksi osaksi vaaleaa puuta ja nurkassa Hollyn matkalaukut, jotka hän oli lähettänyt edeltä hoitolalle. Holly laski Yukin varovasti pehmeälle sängylle, siirsi vielä varmuuden vuoksi yhden tyynyistä sängyn reunalle niin että Yuki ei pääsisi kierimään lattialle (vaikka ei neoista mitään tietäisikään, on helppoa päätellä ettei munan murskautuminen välttämättä tee hyvää sen sisällä asustelevalle otukselle) ja totesi
- No niin, tavaratkin ovat onneksi jo tulleet. Tästä lähin mie asun täällä hoitolalla myös, ja tämä on meän huone.
Holly puhui ääneen, vaikkei ollut ihan varma kuinka paljon noin pieni neo kuulisi, saati ymmärtäisi. Hän laittoi hoito-ohjeet ja muut paperit pöydänkulmalle odottamaan ja alkoi purkaa tärkeimpiä tavaroita laukuista. Kun elämän perustarpeet oli tungettu kaappiin, Holly potkaisi matkalaukut sisältöineen päivineen sängyn alle odottamaan sitä päivää, kun hän jaksaisi purkaa ne tai tuntisi akuuttia tarvetta keittää piparminttu-mustikkamuffinssiteetä pörröiset hirviötohvelit jaloissaan. Sitten Holly istahti sängynlaidalle, otti Yukin syliinsä ja kurotti ohjevihkosen pöydältä. Yuki pyörähti muutaman kerran kuin parempaa nukkuma-asentoa hakien, ja Holly alkoi lueskella lehtisiä. Ensimmäisessä kerrottiin neoroduista, tähänhän hän oli jo tutustunutkin aiemmin neoa valitessaan. Jos joskus ottaa toisen neon, niin se voisi sitten olla vaikka Kougra tai Eyrie… Mutta jos ensin yritetään selvitä tämän yhden otuksen kanssa, Holly muistutti itseään. Rotuvihon jälkeen siirryttiin neojen hoito-ohjeisiin, jotka vaikuttivat Hollyn onneksi melko yksinkertaisilta. Neot tarvitsivat ruokaa, seuraa ja viihdykkeitä, ihan kuin ihmisetkin. Holly vilkaisi myös Lacertaa ympäröivän kaupungin karttaa. Huomenissa voisi tehdä shoppailukierroksen, ruokaa ainakin pitäisi ostaa ja joitain vauvantarvikkeitakin pian, hän mietti ja silitteli ajatuksissaan Yukin kuoren sileää pintaa. Pari päivää vain, ja Yuki olisi jo taaperoneo, tallustelemassa ympäriinsä uutta maailmaa ihmetellen, tyttö hymyili itsekseen. Yuki tuhisi hiljaa, ja Holly päätteli sen olevan unessa. Hän nosti neomunan varovasti sängylle, se kiepahti näppärästi vällyjen väliin. Sitten Holly vaihtoi mekkonsa pyjamaan, sammutti valon ja käpertyi itsekin peiton alle Yukin viereen. Ja jos hän kuunteli oikein tarkasti, hän saattoi kuulla hiljaista tuhinaa ja tasaisia, rauhallisia sydämenlyöntejä.
Loppu, superlyhyt lopetus pahoittelemme. |
Vastaus:
Todella hyvä tarina, kirjoitusvirheitäkään en löytänyt. Pituus ei haittaa yhtään, onhan tämä jatkotarina =) Saat tästä... 12 n€. |
|
| Nimi: Holly |
11.07.2011 12:58 |
[Ensimmäinen neohoitolavierailuni ikinä – apua! Kirjoitan tarinani hän-muodossa minäkertojan sijaan, eihän haittaa?]
- We are popcandy, lalalalalalala, ja sitten jotain muita sanoja jotka mie unohdinnn~
Holly hyräili itsekseen, hiukan epävireisesti tosin, sotkiessaan polkupyörällään kohti neohoitola Lacertaa, puiden takana piilottelevaa valkeaa rakennusta. Pääkadulla tallusteli erinäköisiä hoitajia ja kaikenvärisiä neoja nauraen, kinastellen ja jäätelöitään syöden. Holly puikkelehti pyörällään muutaman pikkuneon ohitse, ja väisti juuri ja juuri tien yli ryntäävän sähköisen oloisen neon. Ensi kerralla tulen kävellen, Holly lupasi mielessään. Hän ohitti vielä koulun ja ravintolan ennen kuin saapui hoitolan pihaan. Piha oli kivetty valkoisilla, sileillä kivillä. Toisessa päässä oli jonkinsortin pyöräteline, jonne Hollykin asetti pyöränsä. Lukko napsahti kiinni ja avain sujautettiin taskuun. Holly asteli suurten pariovien luokse ja veti syvään henkeä ja koputti oveen. Mitään ei tapahtunut, mitä nyt sisältä kuului kolahdus ja tömpsähdys, kuin jotain olisi heitetty ovea vasten. Holly koputti uudestaan, odotti hetken ja päätti sitten mennä suoraan sisään kun koputuksia ei kuultu.
- Päivää, ovi oli au…
Holly ehti aloittaa, ennen kuin tyyny paiskautui vasten hänen kasvojaan ja joku huusi
- Osuin! Osuin! Kolme pistettä, hyvät naiset ja herrat!
Holly seisoi aulassa, joka oli täynnä neoja, leluja ja myös jonkinlaista toimistotavaraa. Meneillään oli mitä ilmeisimmin joku peli tai leikki, sillä koko aula oli järjestetty uudestaan (tai luulisin ainakin että sohvia ei yleensä pidetä kallellaan ja pöytiä pinota päällekkäin, Holly ajatteli) suureksi sotatantereeksi jossa oli paljon erilaisia piiloja ja koloja, joista saattoi heitellä viattomia vierailijoita erilaisilla esineillä.
- Hei! Ei kiusata vieraita! Sulkisitko oven, pienimmät karkaavat!
Aulan perällä tiskin takana istunut tyttö huikkasi, ja heitti äsken mekastanutta neoa tyynyllä takaisin. Vihreä neo nauroi ja juoksi kumoon kaadetun nojatuolin taakse. Holly työnsi oven tottelevaisesti kiinni, puikkelehti osumia parhaansa mukaan vältellen tiskille esittelemään itsensä
- Mie olen Holly, lähetin postia vähän aikaa sitten ja tulin nyt katsomaan jokos se neo löytyisi
Hoitolan omistajaksi tunnistettu tyttö penkoi papereitaan pöydältä, odotas hetki, löydän sen paperin kyllä…
- Tässä! Holly eisukunimeämuistissa, pyysit neoa ja saatkin sen kun kaikki lomakkeen tiedot olivat hyvässä järjestyksessä
Tässä välissä hän torjui näppärästi kuin tyhjästä ilmestyneellä sulkapallomailalla muutamia kohti lentäviä pehmopalloja. Hollya alkoi pikku hiljaa hirvittää.
- Tuotatuota, minä en nyt ehdi lähteä hakemaan neomunaa kanssasi, täällä on vähän hässäkkää, mutta osaat varmaan itsekin. Käytävään mennessä kolmas huone oikealta, ja valitset siellä sitten sellaisen vaaleanpunaisen munan jossa on kullanväristä koristekuviota.
Holly nyökkäsi, sai mukaansa vielä pinon papereita (kartta, hoito-ohjeita, neorotuvihkosen) sekä huoneen numero seitsemän avaimen. Hän hortoili käytävää pitkin hetkisen kunnes löysi ”vauvahuoneen”, jossa neomunat joilla ei ollut vielä hoitajaa asustelivat. Huoneessa oli paljon erinäköisiä sänkyjä, hiljaa hyriseviä munia sekä taustamusiikkia luovia erilaisia soivia leluja ja laatikoita. Holly käveli mahdollisimman hiljaa sänkyjen välistä käytävää pitkin, silmäillen munarivistöjä. Munia oli kaikissa väreissä, osa oli pilkullisia tai raidallisia ja kaikenlaiset koristeetkin olivat hienosti edustettuna. Tuossa oli pinkki muna, jota kiersi kullanvärinen koristeverkko. Holly nosti munan varovasti pehmusteeltaan, se tuntui hiukan lämpimältä ja yllättävän painavalta.
- No hei Yuki, lähdetäänpäs katsomaan miltä meidän huone näyttää
Holly kuiskasi, koska pelkäsi herättävänsä muut munat. Jos ne siis ylipäätään nukkuivat. Kuten jo sanottu, Holly ei tiennyt neoista paljoakaan, mutta toivoi kuitenkin oppivansa pikkuhiljaa. Seuraavaksi piti etsiä huone numero seitsemän, hoitolan kartan mukaan hoitajien huoneet sijaitsivat toisessa kerroksessa. Holly kipitti siis portaat ylös toisessa kädessään neomuna ja toisessa paksu paperinippu. Joku toinen hoitaja tervehti häntä matkan varrella, ja myös mukana ollut pikkuneo mutisi jotain, mikä kuulosti lähinnä lauseelta ”päivää, herra mansikkahillo, saako olla teetä?”.
Jatkuu~ |
Vastaus:
Todella hyvän tarinanalun kirjoitit, vaikka se oli ensimmäinen neohoitotarinasi. Oli mukava lukea hän-muodossa kirjoitettu tarina, vaikka itse pidän enemmän minä-muodossa kirjoitetuista tarinoista. Kirjiota kuitenkin jatkossakin hän-muodossa tarinaa ainakin siis Lacertassa!
Itse pidin todella paljon tarinastasi ja kuvailua oli paljon. Kirjoitusvirheitä ei oikeastaan löytynyt tai sitten hukuin tekstiin niin, etten edes ehtinyt niihin keskittyä! :D Kuitenkin annan "palkan" eli rahasumman vasta, kun olet kirjoittanut koko tarinan. ;I
Odotan todellakin jatkoa!
:-Dara |
|
|
|
